Ines on kotiutunut meidän hamsulaan aivan mahtavasti. Aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin sen arkuudesta, joka on lähes kokonaan tipotiessään. Ensimmäiset viikot se pakoili kättä dunassa lähes paniikin omaisesti, ja kun sen sai napattua käteen pyristeli se aivan hillittömästi. Nyt se antaa jo ottaa käteen pyristelemättä, ja jopa lähestyy dunassa olevaa kättä uteliaana.
Aivan ihana nähdä kuinka neiti kotiutuu ja tottuu myös meihin ja käsittelyyn. Ineksen kanssa onkin vietetty sen tänne tulon jälkeen paljon aikaa, ja kohta olisi tarkoitus päästää palleroa myös hieman jaloittelemaan ensimmäistä kertaa.
Harmikseni en ole päässyt vielä yhteenkään hamsterinäyttelyyn kun aina on tullut jokin este. Vantaalle olin jo kovasti tulossa Ineksen kanssa kunnes lupauduimme päivämäärää katsomatta pikkuveljeni vahdiksi Kouvolaan. Tarkistin päivämäärän vasta jälkikäteen ja juuri minun tuurillani se oli tuo kyseinen viikonloppu! Olisin halunnut tietää mitä sanottavaa tuomareilla olisi Ineksestä ihan jo poikassuunnitelmienkin takia. Seuraava näyttely kun on vasta myöhään syksyllä ja poikasia olisi tarkoius tulla syyskuun tienoilla.
Lahteen ja Hyvinkäälle minä tulen vaikka pää kainalossa, jos ei ole näytettäviä elukoita niin sitten yksin. PISTE.
Liityin lukijaksi! Minulta löytyy tältä Herttuan poika! Maailman ihanin hamsteri on hän.
VastaaPoistaNo sittenhän on tullut isäänsä. On meinaan sellainen sydäntensärkijä tuo Herkku!
VastaaPoistaTervetuloa lukijaksi! :)